Poron tarina
Kaikki hyvä alkaa pöydästä, jonka ääreen halutaan palata.
Scrollaa matkaan ↓
Pari noppaa, muutama kaveri —
ja ilta joka venyi.
Ensimmäinen peli pelattiin melkein kymmenen vuotta sitten. Ilman sääntökirjaa, ilman suunnitelmaa — ainoana tavoitteena saada porukka nauramaan. Kukaan ei silloin ajatellut, että siitä tulisi mitään muuta kuin oman kaveriporukan perinne.
01 Perinne syntyy
Peli, joka ei suostunut unohtumaan.
Se kulki mukana muutoista toiseen, kesämökiltä toiselle, uudenvuoden pöydästä keskiviikkoiltaan. Kun joku sanoi ”otetaanko yksi kierros”, kaikki tiesivät mitä se tarkoitti — eikä yhteen kierrokseen koskaan jääty.
02 Pohjolan illat
Revontulet ikkunan takana,
nopat pöydällä.
Pohjolan pimeät illat tekivät pelistä omansa. Jossain nopan kolinan ja naurun välissä unohtuu, mitä kello on. Juuri siitä tunnelmasta me halusimme rakentaa Poron.
03 Miksi poro?
Eläin, joka löytää
aina kotiin.
Poro kulkee pitkän matkan väsymättä ja löytää tiensä kotiin pimeimmässäkin talvessa. Se kuuluu tähän maisemaan yhtä luonnollisesti kuin nuotion loimu tai revontulten vihreä valo.
Samalla tavalla tämä peli on kulkenut meidän mukanamme — hitaasti, huomaamatta, mutta aina takaisin löytäen.
04 Kutsu
Nyt on aika kutsua muutkin
samaan pöytään.
Emme tuo Poroa maailmalle siksi, että keksimme jotain mullistavaa. Tuomme sen, koska tiedämme miltä tuntuu, kun peli muuttuu illaksi ja ilta muistoksi.
Toivomme, että sama tunne — nopan kolina, naurun purskahdus, se hetki kun kukaan ei enää katso kelloa — löytää tiensä myös teidän pöytäänne.